Time out

Sain inspiraation hyvältä ystävältäni Katalta tähän seuraavaan tekstiin. Hän on tällä hetkellä Australiassa työharjoittelussa ja kirjoittaa sieltä blogia. Ollaan vuosien varrella jollain tapaa kasvettu yhteen ja huomattu, että ajatellaan monista asioista ihan samalla tavalla. Ja myös eletään jokseenkin täysin samanlaista elämäntilannetta ja jopa fiiliksiä. Toiseen on siis hyvin helppo samaistua. Koska olen nyt joka tekstissä avannut sitä mitä olen täällä tehnyt ja kokenut, on hyvä hetki avata tämän hetkisiä tunteita.

Lähdin Suomesta, koska tunsin tarvitsevani jotain uutta elämääni. En siten, että olisin ollut jotenkin tyytymätön kaikkeen siihen mitä minulla on, mutta tarvitsin hetken aikaa ottaa aikalisää itseni ja omien ajatusteni kanssa. Viimeisen vuoden aikana elämässäni tapahtui paljon henkisesti raskaita asioita ja olin niin sanotusti hukassa itseni ja itseluottamukseni kanssa. Jollain tapaa lukossa. Vaikka kaikki oli ulkoisesti hyvin ja ympärilläni oli maailman upeimpia ihmisiä, sisälläni kuhisi. Näistä tunteistani saivat tietää vain läheisimmät ihmiseni - ehkä jopa jossain kohtaa liiaksikin. Vaikka lähtö tänne jännitti ja vaati paljon resursseja, tiesin sen olevan paras mahdollinen ratkaisu tähän tilanteeseen.

Elämäni oli ns. murrostilassa - pisteessä, jossa kaikki ovet olivat avoinna. Kuitenkin näitä avoimia ovia oli vaikea ja ehkä jopa mahdotonta nähdä läheltä. Kun olin lukiossa tiesin, että haluan Kauppakorkeakouluun. Kun valmistuin lukiosta, pääsin suoraan yliopistoon. Yliopistossa opintosuunta oli valmiiksi valittu ja tätä myötä lukujärjestys melkein annettiin suoraan käteen. Sitten tuli se hetki, se tyhjyyden tunne, kun jäljellä oli enää gradu. Mitä teen kun valmistun? Mille alalle haluan suunnata? Millaisen työpaikan haluan? Ylipäätään mitä unelmia minulla on? En osannut vastata yhteenkään näistä kysymyksistä.

Olen skannannut itseäni täällä useaan otteeseen ja miettinyt edellä mainittuja kysymyksiä. Mutta nyt olen sen tajunnut, ei minun tarvitse tietää näitä vastauksia. Mitä jos antaisin elämän vaan kuljettaa ja viedä sinne minne se vie. Tietysti tarkoitan että unelmia ja päämääriä täytyy olla, eihän täällä muuten pääse sinne minne havittelee. Mutta jokaista askelta ja siirtoa ei tarvitse etukäteen tietää. Välillä on hyvä pysähtyä, vetää happea ja uskoa että kaikki menee lopulta juuri niin kuin pitääkin. Kaikista tärkeintä on uskoa itseensä ja pysyä positiivisena vaikka mitä olisi.

Nautin tällä hetkellä elämästäni täällä paljon. Saan rauhassa vapaasti nauttia kaikesta ympärillä olevasta ja imeä kuin pesusieni tätä kaikkea ihanaa fiilistä, rentoutta ja lämpöä.

Ei ole vaikea hymyillä :)

Loppuun haluan, että menette kuuntelemaan Alessia Caran Scars to your Beautiful biisin: (https://www.youtube.com/watch?v=Em7vc8NWUNY). Tämä laulu soitettiin yhdessä naisjohtajia kannustavassa verkostoitumistilaisuudessa. Vitsi mikä hymy tulee kun tätä biisiä kuuntelee. :)

Ja jottei mene liian tylsäksi, loppuun vielä kuvapläjäys viimeisistä päivistä:

Synttärisankari Chunky <3 Olin viime lauantaina ihanan Taran järjestämillä Chunkyn synttäreillä, joita vietettiin Windansea biitsillä. Taraan tutustuin kahvilassa kuukausi takaperin, hän on täällä meditaatiostudion omistajana.