Neljä kautta viisi

Lopetin viime tekstin siihen kuinka mahtava fiilis mulla oli gradun lähettämisen jälkeen. Kuitenkin se fiilis ehkä vielä vähän parani, kun sain kuulla että olin yltänyt arvosanaan 4/5. Vaikka eihän tämä maailma gradun arvosanoihin perustu, kyllä silti on vaan sellainen järjettömän hyvä olo. Sitä kuulee usein sanottavan, että ei gradun arvosanalla ole mitään merkitystä tulevaisuuden tai tulevan työpaikan kannalta. Ja jossain määrin ajattelen itsekin näin. Mutta kyllä siitä silti saa antaa pienen taputuksen itselleen selkään. Ei kyseiseen arvosanaan päästy yhden tai kahden tunnin työmäärällä, vaan aikaa, vaivaa ja ajatuksia on tullut uhrattua tuntikaupalla. Nyt se projekti on kuitenkin ohi ja seuraava steppi on valmistujaisjuhlien suunnittelu. :) 


Gradun arvostelu

Pikku hiljaa Kaliforniassakin aletaan siirtyä syksyn puolelle ja iltaisin ja aamuisin saa jo vetää pitkähihaista päälle. Tämä viikko on kuitenkin ollut poikkeus, nimittäin lämpötilat ovat huidelleet 25-30 asteen paikkeilla. Lokakuun pitäisi olla vielä lämmin, jopa ehkä niinkin lämmin että rannalle ja surfailemaan tulee suunnattua. 


Viimeisiä auringonottoja ennen syksyn tuloa
Toissa lauantain vietimme Marian, Klaran ja Linnean kanssa Coronadossa. Päivämme oli iloa, naurua ja noloja tilanteita täynnä. Coronado on saari, joka sijaitsee keskellä San Diegon kaupunkia. Saarelle johtaa silta ja se on tunnettu mm. upeasta rannasta ja Coronado hotellista. Päätimme vuokrata alla näkyvän neljän ajettavan polkupyörän, mikä lopulta osoittautui pahaksi virheeksi. Eksyimme pyörällä reitiltä, körryyttelimme välillä autotien reunassa ja lopulta ajauduimme keskellä Coronado hotellin ravintolaa. Ravintolaan pöllähdettyämme emme päässeet kääntymään pyörällä ympäri, koska sen kääntösäde ei ollut huippuluokkaa (yrittäessämme kääntyä posautimme vain viereisiin ravintolan pöytiin). Tämän lisäksi edessämme oli ainoastaan portaat ja voin kertoa että pyörän kantaminen ei tullut mieleenkään sillä hökkelö painoi jos jonkin verran. Tässä sitten ihmetellessä, nauraessa, nolostuessa ja kaikkea maan ja taivaan väliltä neljä puku päällä olevaa herrasmiestä tulivat kysymään tarvitsetteko apua. Yksi heistä kysyi pyörää kantaessa että nyt on pakko saada selville onko tämä piilokamera tai kuvaatteko leffaa. Meikäläinen nauroi maha kippurassa, vedet silmissä valuen koko tilanteelle.  Ompahan nyt tullut tuokin hökkelö koeajettua ja en voi kyllä kenellekkään suositella! :D 



Silloin kun kaikki oli vielä hyvin

Lähtötunnelmissa

Minnalle ja tulevalle pikkupallerolle terveisiä Joelta ja minulta! <3 Kuvassa Joe esittää Minnan tulevaa vauvaa :D 

Viime viikonloppuna lähdin intern vastaavani Jannen ja hänen vaimonsa Juraten kanssa käymään Mount Lagunassa ja Julianissa. Me Juraten kanssa nautiskelimme retkikeittimellä keitetystä kahvista ja kävelimme ympäri metsää sillä aikaa kun Janne suunnisti 10 kilometrin pituista reittiä. Jannen palattua ajoimme Julianin kylään, joka on kuuluisa herkullisista omenoistaan. Julianiin voi mennä myös poimimaan itse omenoita, mutta tällä kertaa me pysähdyimme ainoastaan ostamaan omenoita, kurpitsoja, tomaatteja ja herkkuhunajaa. Myöskään tältä reissulta ei naurua puuttunut, kun seurana olivat Janne ja Jurate. 


Jurate ja minä nautiskelemassa retkikeittimellä keitetystä kahvista

Cleveland National Forest

Mount Laguna


Julian kaupunki täynnä Julian kahviloita :=) 



Yksi ihanista kahviloista työpaikkamme läheltä


Tämän viikon sunnuntaina tapahtuukin sitten viimeinen isompi muutos täällä oloni aikana. Muutamme nimittäin Marian kanssa La Jollaan, asuinalueelle, jota olen täällä jo useaan otteeseen hehkuttanut. Otimme Airbnb majoituksen viimeiseksi kahdeksi kuukaudeksi ja koska vuokrat ovat täällä hulppeat, kämppämme on ainoastaan studio. Halusimme kuitenkin molemmat päästä nauttimaan huippu sijainnista rannan sekä toimiston lähellä. Odotan jo sitä aikaa kun en tarvitse autoa joka päivä, vaan saan liikkua paikkoihin jalkaisin/pyörällä. Lisäksi palautin oman vuokra-autoni ja loppuajaksi vuokrasimme yhteisen auton. Nyt on myös lennot koti Suomeen varattu, 5.12 lähtö ja täten lento saapuu Suomeen 6.12. Hullua, pelottavaa ja ihanaa - kaikkea näitä yhtä aikaa. Olen edelleen nauttinut täällä olostani. Ja voi että mikä ikävä näitä ihmisiä täältä tulee. En tiedä olenko pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin viimeisten kuukausien aikana. Olen saanut olla ilon ja positiivisen hengen ympäröimänä, ehkä se myös hehkuu itsestäni enemmän kuin aikaisemmin. 

Olen alkanut pikku hiljaa katselemaan työpaikkoja ja paras tilanne olisi se, että työpaikka olisi valmiina kun saavun Suomeen. Pieni käry on siitä minne haluan. Mutta se minne lopulta päädyn, on vielä täysin auki. Jännittävää :) 


La Jolla

Olen usein töiden jälkeen ajanut La Jollaan ihastelemaan auringonlaskua. Kohta ei tarvitse ajaa kauaksi kun voi kävellä kotoa katselemaan näitä maisemia.
Yksi ihanista viime viikon auringonlaskuista


Kiitos Emmi, kun sain asua luonasi nämä 3 kuukautta. Olit pelastava enkelini <3 Ja onneksi emme muuta niin hirveän kauaksi toisistamme vielä. :)


Kommentit