Viimeisiä viedään

"Elämä antaa. Elämä ottaa. Se kantaa ja voi pudottaa. Jos jotain haluut niin älä jää odottaa koska hetken voi kadottaa. " 

Näin juuri ennen kotiinpaluuta tunteet ovat pinnassa. Puoli vuotta sitten olin hyppäämässä tuntemattomaan. Muistan vielä kuin eilisen kuinka monta kertaa mietin miksi teen tämän itselleni. Miksi en vain pysyttele tutussa ja turvallisessa ympäristössä ystävien ja perheen ympäröimänä. Nyt kuitenkin tiedän vastauksen. Tällä matkalla oli tarkoitus. Olen oppinut enemmän kuin osasin ajatella, valmistautunut tulevaan työelämään mutta myös samalla kasvanut ihmisenä. Olen saanut ympärilleni ystäviä, jotka pysyvät matkassa ikuisesti. Puoli vuotta on tehnyt tehtävänsä, sillä olen valmis tulemaan kotiin.

Thank you San Diego!

Olen ottanut kaiken irti tästä puolesta vuodesta ja nauttinut täysillä. Olen reissannut niin paljon että nyt tekee mieli olla vain paikallaan. Ikävöin omia arkirutiineja ja erityisesti reenaamista niin tai Crossfittia aivan hulluna – Hugosta, ystävistä tai perheestä puhumattakaan. Se olisi tasan kaksi viikkoa kun lentoni laskeutuu Helsinki-Vantaalle jarrut kirskuen. Siis nyt kun ajattelen asiaa niin en malta pysyä paikallaan. Niin jännittävää mutta niin ihanaa. Haluan kotiin ja kylmään Suomeen... Joulu, läheiset ympärillä, avanto, retkiluistelut järven jäällä auringon paistaessa, kynttilät pimeydessä, viltin alle piiloutuminen ja glögi. Hymyilyttää :)

HUGO I'm coming home<3 

Täällä kokemani kokemukset jäävät ikuisesti hyvinä muistoina mieleen, alkukankeuksista huolimatta. Kaikista tärkein elämänviisaus, jonka olen tällä matkalla saanut upotettua itseeni on rohkeus. Usein pelkäämme tulevaa emmekä siksi uskalla tehdä tiettyjä valintoja. Mutta kun mietit, eikö vain että niiden rohkeiden päätösten seuraus on ollut jotain paljon parempaa mitä osasit odottaa?

Jos saisin viedä täältä jotain mukanani Suomeen, niin veisin ehdottomasti ilmaston. Palvelualttius olisi myös kiva lisä, kuin myös ihmisten avoimuus ja positiivisuus. Tietysti San Diegoa tulee ikävä, mutta onneksi tiedän että minulla on täällä aina ja ikuisesti yösija monessakin paikassa. Isoin kiitos tästä puolesta vuodesta kuuluu FACC:n boardille ja heidän puolisoilleen. Parempaa tukea, kannustusta ja mentorointia ei olisi voinut harjoittelussa saada. KIITOS <3

FACC hallitus puolisoineen <3

Mitäs sitten viime kirjoituksen jälkeen on kerennyt tapahtua. Marru ja Laura olivat luonani kylässä puolitoista viikkoa ja kerkesimme tehdä vaikka ja mitä vaikka samanaikaisesti olin myös töissä. Annan kuvien kertoa mitä nämä kaksi viikkoa pitivät sisällään.

Nautiskeltiin Pacific Beachin parhaimman italiaisen herkuista. 

Lähdettiin Mexicoon, Tijuanaan Marcelan luokse. Ensimmäisenä iltana hän vei meidät maankuuluun Ceasars ravintolaan, jossa on kehitetty maailmankuulu Ceasars salaatti. Parasta ceasars salaattia mitä olemme koskaan syöneet! 

Luoja miten hyvää!

Sunnuntaina lähdimme kiertelemään Ensenedan eri viinitiloja. Ruoka, seura ja viinit olivat täydellistä. 

Sunnuntai iltana Marcelan isä vei meidät vielä perinteiseen mexicolaiseen ravintolaan syömään. En ole vielä kertaakaan joutunut pettymään ruokaan Mexicossa. Kiitos Marcela ja Marcelan vanhemmat! 

Seuraavana viikonloppuna ajelimme Losiin Jossun luokse. Kävimme Ranyon Canyonilla haikkailemssa ja katsomassa Hollywood kyltin sekä Hall of Famen tähdet. Oli muuten todella likainen paikka tuo Hall of walk... Ei omaan mieleen...

Ajelimme Malibu biitsille nauttimaan hetkellisestä auringonpaisteesta. 

Kävimme sairaan hyvässä australialaisessa kahvilassa aamupalalla. Pannukakut oli tehty  kurpitsasta ja kaikki oli maidotonta, gluteenitonta ja namnam herkkunannaaa. 

Käppäilimme Santa Monicassa ja Venice Beachilla 

Kävimme tietysti katsastamassa Santa Monica Pierin
 

Viikkoamme viihdytti suloisista suloisin Nupposten Nalle nalle nalleeeee <3 Mikä otus <3

Puolitoista viikkoa oli menoa ja meininkiä täynnä ja vihdoin Marru ja Laurakin pääsivät kokemaan Kalifornian kauneuden, vaikka kelit eivät valitettavasti olleetkaan parasta mahdollista. Ehkä ihan hyvä niin välttivät naiset auringon haitat. Kiitos kun tulitte moikkaamaan ja pian nähdään! <3

Heti kun Marru ja Laura olivat lähteneet olikin Green Connections viikko. Toinen projektini jonka parissa olen päässyt puoli vuotta hääräilemään. Tapahtuma sujui hyvin ja saimme hyvää palautetta yrityksiltä. Jes! Konferenssin jälkeen meikäläinen sitten pääsikin hetkeksi pysähtymään ja seurauksena ensimmäinen tauti pirunen kuuden kuukauden aikana. Saatoin jo mennä sanomaan että ompas ihme kun en ole kertaakaan ollut kipeänä ja noin sieltähän se nyt tuli. Tässä on nyt sitten muutama päivä yritetty parhaan mukaan lepäillä ja kerätä voimia vielä viimeiseen ilotulitulitukseen, nimittäin ihana ystäväni Laura Leviltä saapuu luokseni huomenna. Hän on täällä luonani muutaman päivän ja sitten lentääkin jo takaisin Suomeen Losin kautta. Nyt unta palloon ja jännityksellä odottamaan viimeisiä päiviä San Diegossa. 

PIAN NÄHDÄÄÄN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! <3<3<3

Green Connections intoilut!