Tekstit

Viimeisiä viedään

Kuva
"Elämä antaa. Elämä ottaa. Se kantaa ja voi pudottaa. Jos jotain haluut niin älä jää odottaa koska hetken voi kadottaa. "
Näin juuri ennen kotiinpaluuta tunteet ovat pinnassa. Puoli vuotta sitten olin hyppäämässä tuntemattomaan. Muistan vielä kuin eilisen kuinka monta kertaa mietin miksi teen tämän itselleni. Miksi en vain pysyttele tutussa ja turvallisessa ympäristössä ystävien ja perheen ympäröimänä. Nyt kuitenkin tiedän vastauksen. Tällä matkalla oli tarkoitus. Olen oppinut enemmän kuin osasin ajatella, valmistautunut tulevaan työelämään mutta myös samalla kasvanut ihmisenä. Olen saanut ympärilleni ystäviä, jotka pysyvät matkassa ikuisesti. Puoli vuotta on tehnyt tehtävänsä, sillä olen valmis tulemaan kotiin.



Olen ottanut kaiken irti tästä puolesta vuodesta ja nauttinut täysillä. Olen reissannut niin paljon että nyt tekee mieli olla vain paikallaan. Ikävöin omia arkirutiineja ja erityisesti reenaamista niin tai Crossfittia aivan hulluna – Hugosta, ystävistä tai perheestä …

Eventful October

Kuva
Mistähän sitä aloittaisi kirjoittamaan. Suoraan sanottuna pää on täysin tyhjä – niin tai liian täysi. Paljon on kerennyt viime kirjoituksen jälkeen tapahtua ja siksi tämän tekstin kirjoittaminen tuntuu haastavalta. Syy miksi en ole kerennyt kirjoittamaan, oli viime sunnuntaina järjestettävät Suomi 100 juhlat. Näiden juhlien eteen teimme kovasti töitä, välillä jopa yöunet menettäen. Lopputulos oli kuitenkin parempi kuin mitä osasin ikinä kuvitella. Juhlien järjestäminen ja organisointi on siis ollut osa harjoitteluani. Aloitin suunnittelemaan ja työstämään näitä juhlia jo ensimmäisestä päivästäni lähtien ja saimme järjestettyä upeat juhlat monista kiemuroista huolimatta. Tuntui mahtavalta saada kehuja juhlavierailta sekä hallituksemme jäseniltä ja näyttää taas himpun verran itselle mihin sitä oikein pystyy kun ryhtyy tuumasta toimeen. 





Suomi 100 juhlien lisäksi viimeisen kuukauden aikana olen kerennyt muuttamaan, käymään Salt Lake Cityssä, osallistumaan Skypen kautta kummityttöni rist…

Neljä kautta viisi

Kuva
Lopetin viime tekstin siihen kuinka mahtava fiilis mulla oli gradun lähettämisen jälkeen. Kuitenkin se fiilis ehkä vielä vähän parani, kun sain kuulla että olin yltänyt arvosanaan 4/5. Vaikka eihän tämä maailma gradun arvosanoihin perustu, kyllä silti on vaan sellainen järjettömän hyvä olo. Sitä kuulee usein sanottavan, että ei gradun arvosanalla ole mitään merkitystä tulevaisuuden tai tulevan työpaikan kannalta. Ja jossain määrin ajattelen itsekin näin. Mutta kyllä siitä silti saa antaa pienen taputuksen itselleen selkään. Ei kyseiseen arvosanaan päästy yhden tai kahden tunnin työmäärällä, vaan aikaa, vaivaa ja ajatuksia on tullut uhrattua tuntikaupalla. Nyt se projekti on kuitenkin ohi ja seuraava steppi on valmistujaisjuhlien suunnittelu. :) 


Pikku hiljaa Kaliforniassakin aletaan siirtyä syksyn puolelle ja iltaisin ja aamuisin saa jo vetää pitkähihaista päälle. Tämä viikko on kuitenkin ollut poikkeus, nimittäin lämpötilat ovat huidelleet 25-30 asteen paikkeilla. Lokakuun pitäisi o…