Tahmea alku

Ja näin vihdoista viimein sain aikaiseksi alkaa kirjoittamaan blogia. Tässä vaiheessa on kulunut reipas kolme viikkoa siitä kun saavuin USA:an. Alku täällä on vaatinut pitkää pinnaa ja sisukasta mieltä - nimittäin kaikki ei ole lähtenyt niin kuin olisi toivonut.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin.

USA:an saavuin torstaina 1.6 ja jo heti lentokentällä selvisi ensimmäiset ongelmat. Suomessa maksoin ylikiloista 44€, jonka hinnalla olisin saanut ostettua jo uuden kassin. Ei olisi siis kannattanut vekslailla vaatteiden ja kenkien kanssa, vaan ottaa heti alkuun se yksi ekstra kassi. Noh ei se mitään, toisaalta ajateltuna hyvin pieni summa tuo 44 € ekstraa puolen vuoden kamoista. Ja jos olisin ruvennut heittämään osan tavaroista pois, ne olisi täytynyt ostaa myöhemmin täältä.

Heippojen jättäminen ei ikinä ole helppoa. En olisi tarvinnut matkalaukkuun mukaan mitään muuta kuin Hugon<3 

Joka tapauksessa lento meni hyvin, mutta USA:aan saavuttua maahantulo ei sujunutkaan yhtä sujuvasti kuin tammikuussa vieraillessa. Tällä kertaa ongelmaksi nousi viisumini, josta puuttui yksi tärkeä leima, jonka suurlähetystö oli unohtanut laittaa. Leiman puuttumisen vuoksi, joudun odottelemaan tuntikausia immigrant huoneeessa, jossa oli jos jonkin näköistä maahanpyrkyriä. Kuri huoneessa oli kova ja poliiseja lähes niin paljon kuin asiakkaita. Puhelimenkäyttö kiellettiin tyystin ja tunnelma oli suoraan sanottuna ahdistava. Kyllä siinä mieleen jo juolahti, että joudunkohan lentämään seuraavalla koneella takaisin Suomeen. Kuitenkin tässäkin tilanteessa loppu hyvin kaikki hyvin ja pääsin vihdoin leiman kanssa ulos huoneesta.

Lentokentällä minua oli vastassa kollegani Otto. Raukkaparka oli odotellut 3 tunnin ajan, että meikäläinen pääsisi maahan. Suuren suuret kiitokset Otolle kärsivällisyydestä ja siitä, että hän tuli hakemaan minut Los Angelesin kentältä. Los Angelesista ajoimme San Diegoon noin 3 tuntia. Tämä matkustusaika vaihtelee todella paljon riippuen ruuhkista. Losista pääseee San Diegoon myös junalla, mutta juna-asema on kylläkin hieman kaukana lentokentältä. Uberilla ja Lyftillä pääsee onneksi liikkumaan suhteellisen edullisesti, joten tämä jo nyt tiedoksi kaikille autolla ajoa jännittävät USA:an tulijat. 

Kun saavuimme San Diegoon, Otto vei minut suoraan Minnalle ja Juhalle. Minna on ystäväni Tampereelta, joka muutti San Diegoon miehensä kanssa viime kesän lopussa Juhan kolmivuotisen työkomennuksen vuoksi. Juha ja Minna ovat olleet meikäläiselle luojan lykky. Ilman heitä kaikki tämä alkukompurointi olisi tuntunut miljoona kertaa rankemmalta. Heidän luonaan sain asua kolmen ensimmäisen viikon ajan samaan aikaan kun taistelin asuntosopan kanssa. Heitä en voi tarpeeksi kiittää sanoilla. Mielettömiä ihmisiä. <3

Onnellinen Pikku-mursu sunnuntain Farmers marketilla <3

La Jolla, asuinalue jossa Minna ja Juha asuvat.

Täällä on parasta ilmasto, meri ja palmut.

Tästä päästään seuraavaan aiheeseen nimittäin asunto-ongelmiini. Minun oli tarkoitus muuttaa Pacific Beachille aivan toimiston liepeille. Kun seuraavana päivänä saapumisestani menin kirjoittamaan alivuokraussopimusta sain kuulla, että minun olisi mahdollista asua asunnossa vain 15.9 saakka 30.11 sijaan. Sopimusta kirjoittaessa tapasin tulevan vuokraisäntä, aikaisemmat norjalaiset vuokralaiset, tulevan kämppikseni sekä vuokraisännän naisystävän. Minut oli ohjeistettu maksamaan takuuvuokra edelliselle vuokralaiselle, jotta vuokraisännän työ uuden takuuvuokran ottamisesta ja edellisen vapauttamisesta helpottuisi. Takuuvuokran ja kesäkuun puolet vuokrasta maksoin käteisellä, koska se oli itselleni ylivoimaisesti helpoin ratkaisu siinä vaiheessa kun en ollut vielä avannut USA:n tiliä. Jo silloin kun tapasin vuokraisäntäni ensimmäisen kerran, tunsin että tyypissä on jotain hämärää. Seuraavana päivänä minut ja tuleva kämppikseni laitettiin vielä kirjoittamaan vuokrasopimukset omistajatahon kanssa. Ajattelin tämän olevan normaalikäytäntö USA:ssa. Kuitenkin ihmetystä herätti se, että vuokrasopimukseen meidän lisäksi tuli "vuokraisännän" naisystävä. Tätä meille selitettiin sillä, että hän toimisi takaajanamme.

Kaikki ihmetykset selvisivät torstaina 15.6, joka oli virallinen muuttopäiväni. Päivällä soitin vuokraisännälleni kysyen mistä saisin avaimet niin hänen vastauksensa oli karjuva huuto puhelimeen ja lopulta hän löi luurin korvaani. Kun menin asunnolle kämpässäni oli kaksi tyttöä, toinen heistä oli japanilainen ja toinen korealainen ja kumpikaan heistä ei ollut tehnyt omistajatahon kanssa sopimusta vaan vain ja ainoastaan "vuokraisännän" kanssa. Tämä kyseinen vuokraisäntä oli kuljettanut heidät sinä päivänä toisesta asunnosta meidän asuntoomme ja näistä tytöistä omistajataho ei tiennyt mitään. Yhdessä asioita selvittäessämme tajusimme, että vuokraisäntä teki pimeää bisnestä nuoria ulkomaalaisia huijaamalla.

Seuraavana aamuna otin yhteyttä asianajajaan Dannaan, johon olin tutustunut käsilläseisontatunnilla. Hän otti asian selvittääkseen ja parin puhelinsoiton jälkeen saimme tietää, että omistajataho ei tiennyt kyseisestä vuokraisännästä mitään ja hänellä ei ollut oikeutettu alivuokraukseen. Seuraavaksi Danna ohjeisti minut lähtemään, kun hän halusi soittaa "vuokraisännälle". Hän vaati miestä maksamaan minulle takaisin aiemmin maksamani takuuvuokran sekä puolet kesäkuun vuokrasta. Puhelun jälkeen Danna ilmoitti, etten saa olla missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa enää jatkossa. En saa vastata hänen yhteenkään puhelinsoittoon enkä viesteihin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pelkäsin jotain ihmistä ja olin hyvin onnelllinen siitä, että Danna otti asian itselleen.

Seuraavana etappina minulla oli irtautua oikeasta vuokrasopimuksesta. Tässä vaiheessa, kun tätä blogia kirjoitan olen päässyt eroon vuokrasopimuksesta ilman ylimääräisiä kustannuksia. Valitettavasti maksamaani takuuvuokraa ja kesäkuun vuokraa en ole  kuitenkaan saanut takaisin. Olen oikeastaan valmis luovuttamaan jo koko homman ja suuntaamaan ajatukset eteenpäin, vaikka tuntuukin kirpaisevalta menettää $1125 ja kiva kämppä. Danna hoitaa joka tapauksessa vielä asiaa ja minä yritän pikku hiljaa unohtaa koko rumban.

Heti alkuun pääsin osallistumaan Golf turnauksen järjestämiseen yhdessä Ruotsin kauppakamarin kanssa.

Smart Cities Forum in Chula Vista

Love this food!

Mieltä rauhoittavaa puuhaa - juoksua rannalla

Joka tapauksessa asiat alkaa pala palalta selviämään ja vaikka näitä kaikkia ikäviä asioita on tapahtunut niin silti samaan aikaan on tapahtunut paljon kivojakin juttuja. Ja tähän voisi pikkumursua viitaten sanoa että ei niin huonoa etteikö jotain hyvääkin. Nimittäin vaikka olen ollut tämän kaiken myllerryksen keskellä niin samaan aikaan olen ollut hyvin kiitollinen siitä millaisten auttavien ihmisten ympärillä olen saanut olla. Minna ja Juha, Emmi, Otto, Danna, FACC:n hallituksen jäsenet sekä heidän puolisot sekä muut suomalaiset, kiitos. <3

Viime viikonlopun haikkailulla tutustuin Emmiin, josta tuli pelastava enkelini.

What a sunset!

Kaikista ihanista ja kivoista jutuista mitä kolmen viikon aikana on tapahtunut kirjoitan seuraavassa tekstissä. Ja mikä tärkeintä, minulla on tällä hetkellä asunto missä asua. Tutustuin viime viikonloppuna Minnan ystävään ihanaan Emmiin, jolla oli juuri vapautunut olohuone asunnostaan. Hän otti minut kämppiksekseen ja nyt enää seuraava etappi on hommata auto, sillä sijainniltaan asunto on melko kaukana työpaikastani. Tämä on ollut niin mieltä vapauttava asia ja luonut taas uskoa siihen, että lopulta aina kaikki asiat selviää. :)