Mykistyttävän sanoinkuvailematon Grand Canyon

Heti Iinan ja Villen lähdettyä vieraakseni saapui Sanna, joka on Finpron harjoittelijana Piilaaksossa. Tutustuimme töiden kautta ja ensimmäinen tapaamisemme oli Skypessä.  Sovimme heti alkuun, että hän tulee käymään täällä San Diegossa heinäkuussa ja minä menen puolestaan myöhemmin elokuussa hänen luokseen ihmettelemään paljon kohuttua ja kehuttua Piilaaksoa. Koska teemme töiden kautta yhteistyötä, Sanna sai luvan tulla työskentelemään toimistollemme ja minä puolestaan luvan mennä myöhemmin heidän toimistolleen. Hän tuli maanantaina, töitä tehtiin keskiviikkoon saakka ja torstai aamuna starttasimme matkaan.

Meillä molemmilla oli unelmana ja bucket listalla roadtrip sekä erityisesti roadtrip avoautolla tehtynä. Lisäksi omalla listallani on ollut jo useamman vuoden ajan Grand Canyon. Ja koska saimme aivan super diilin saman autovuokraamon kanssa, josta olin aikaisemmin vuokrannut autoni, teimme päätöksen tehdä roadtripin Grand Canyonille. Maksoimme vuoden 2014 Chevrolet Camarosta vain 39$ päivältä. Tämä jaettuna kahdelle teki noin 20$ nuppi. Parempaa diiliä emme olisi voineet saada. Olisi ollut hauska saada kuva meidän ilmeistä kun kuulimme hinnan autovuokraamossa. Olimme varautuneet ja ottamaan halvimman mahdollisimman rotiskan, mutta niin ei tällä kertaa jouduttu tekemään.

Meidän menopeli ja onnellinen kuski

Kyllä nyt kelpaa

Keskiviikkona vielä suunnittelimme reissua ja saimme vinkkejä harjoitteluvastaavaltani Jannelta kuinka Grand Canyonille kannattaisi ajaa, mitä kautta, missä meidän kannattasi yöpyä jne -  hän oli ollut siellä vaimonsa kanssa nimittäin vasta pari viikkoa sitten. Grand Canyonille voi mennä joko west tai south rim alueelle. Jannen sanojen mukaan jos haluaa nähdä Grand Canyonin kannattaa suunnata westiin, ja jos taas haluaa nähdä Grand Canyonin parhaat palat ja päästä vaeltaman, kannattaa suunnata southille. Ei varmaan tarvitse arvuutella kumpaan päädyimme. Tietenkin south rimiin. Päätimme Sannan kanssa olla seikkailunhaluisia ja varasimme airbnb:n kautta ensimmäiseksi yöksi tiipiin eli fancyn telttamajoituksen. Seuraavaksi yöksi päätimme ottaa motellin Flaggstaffista, joka oli noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Grand Canyonista ja viimeisen yön päätimme viettää Phoenixissä. Suunnittelu meni aivan viime tippaan ja vielä torstai aamuna ennen lähtöä teimme viimeisiä hotellivarauksia. Sitten ei muuta kun katto alas, kaasu pohjaan, tankki täyteen ja menoksi.

Tukat hulmuten menoksi

Ensimmäisenä päivänä ajoimme San Diegosta Riversiden, Barstowin ja Mojaven autiomaan läpi pieneen kylään nimeltä Valle. Kilometrejä kertyi 851km ja ajoaikaa meni pysähdyksineen noin 10 tuntia. Koska Sannalla ei ole ajokorttia, vastasi meikäläinen koko roadtripin ajan ajamisesta. Ajattelin alkuun sen olevan raskasta, mutta näin ei ollut. Tähän vaikutti varmasti se, että allamme oli hyvä auto - niin siis avoauto, keli oli upea ja maisemat mahtavia. Kerrottakoon että muutamaan otteeseen jouduimme sulkemaan katon, koska oli yksinkertaisesti liian kuuma matkata katto alhaalla. Parasta!

Torstai iltana saavuimme auringonlaskun aikaan Tiipiiseemme, jonne oli joskin hieman hankala löytää perille. Olimme blondeja emmekä olleet lukeneet tarkkoja saapumisohjeita sähköpostista. Siksipä ajelimme pikku hiekkateitä pariin otteeseen väärään pihaan keskellä Arizonan erämaata. Ei tainnut ihan Camaron pohja tykätä. Kun viimein pääsimme perille, meitä odotti vastassa mieletön näky. Airbnb omistaja oli tehnyt leirintäalueen itse kastelukannusuihkuista aina pikku yövaloihin saakka. Tunnelma oli mieletön kun nautimme iltapalaa keskellä erämaata auringonlaskua ja kaukana olevaa ukkosmyrskyä ihastellen. Auringonlaskettua taivaan valaisi upea tähtitaivas.Valitettavasti illasta emme tajunneet ottaa edes muita kuvia kuin tämän alla olevan sillä keskityimme vain fiilistelemään tunnelmaa.

Ensimmäisen yön majoitus; Tiipii Vallessa

Seuraavana aamuna heräsime 3.45, jotta ehtisimme ajamaan Grand Canyonille katsomaan auringonnousua. Ei muuta kun airbnb omistajan keittämät kananmunat taskuun, banaanit kouraan, hampaiden pesu ja menoksi. Oli aikamoinen aju tämäkin. Yön pimeydessä peura juoksi edellä olevan auton ohi. Jarrut pohjaan ja väistö. Huh onneksi kummallekkaan ei käynyt mitään. Tämän jälkeen sai ainakin viimeistään silmät auki ja adrenaliinin virtaamaan. Auringonnousu ei näyttäytynyt niin upealta kuin se olisi voinut, nimittäin taivaan peitti pilvenhattarat. Vastakkaisella reunalla näimme kuitenkin upeana salamoivan ukkosmyrskyn, joka pisti kylmät väreet iholle. Auringonnousun jälkeen nukuimme päikkärit autossa ja sitten lähdimme haikkailemaan noin 10 kilometrin mittaisen haikin kanjoniin alaspäin ja takaisin ylös. Trail oli nimeltään three angels trail, reitti helppokulkuista ja näkymät uskomattoman kauniita. Mielestäni ylivoimaisesti paras tapa kokea upeita nähtävyyksiä on haikkaaminen. Upeiden näkymien eteen pitää joutua tekemään töitä. Sillon kokemukset ja näkymät tuntuvat vielä upeammilta. Grand Canyonilla pystyi kuitenkin ihailemaan maisemia jo pelkästään pysäyttämällä auton näköalapaikalle. Joka tapauksessa tämä kokemus menee elämässäni top 3 listalle. Canyon oli niin sanoinkuvailemattoman mykistävä, ettei sitä pysty edes kuvailemaan sanoin. Eikä kuvin. Se täytyy kokea ja nähdä. Jokaisen ihmisen maan päällä täytyy nähdä tämä kanjoni. Alla liuta kuvia näkymistä, jotka harmikseni eivät kerro koko totuutta.

Sunrise in Grand Canyon

5am in Grand Canyon, see the thunderstorm

Auringon noustua väriloista muuttui radikaalisti

Here we go! Three angels trail

Sadepilvi ja Colorado joki

Desert view, Grand Canyon

Mun lempikuva koko reissusta. Tässä kuvassa vedetään viimeisiä näkymiä Grand Canyonista.

Grand Canyon päivän jälkeen ajoimme Flaggstaff nimiseen kylään, joka oli noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Canyonista. Täällä kävimme yöpymässä todella hyvässä motellissa ja aamulla jatkoimme matkaa Sedona nimiseen kaupunkiin. Tästä kaupungista olimme myös kuulleet Jannelta. Kyseessä oli punaisten kivien kaupunki. Wowooouuu. Tänne on jokaisen myös ehdottomasti mentävä samalla reissulla. Ajomatka Flaggstaffista Sedonaan oli jo itsessään kokemus, reitti kiemurteli upeiden näkymien välissä. Kuskillakin oli hankaluuksia tuijottaa tietä, kun sivuilla näkyi niin mielettömiä maisemia. Sedonassa kävimme myös haikkailemassa ja koska loppumatkasta ukkosmyrsky yllätti, jouduimme juoksemaan takaisin autolle. Tämäkään ei fiilistä haitannut, vaan olimme silti hämmästyneitä Sedonan kauneudesta. 

Sedona näkyvissä

Solders trail, Sedona 

Sedona 

Sedonasta ajoimme Phoenixiin, jotta olisimme jo lähempänä San Diegoa eikä meidän tarvitsisi ajaa enää täyttä matkaa takaisin kotiin. Phoenixiä emme kerenneet sen enempää kierrellä muuten kuin käymään Lululelemonin liikkeessä ja todella hyvässä hippi ravintolassa nimeltä Flower Child. Harmikseni tätä ravintolaa ei ole San Diegossa, mutta voin enemmän kuin suositella kaikille jotka tykkäävät terveellisestä ruoasta. Yön vietimme Hiltonissa, jonne olimme löytäneet todella hyvän tarjouksen. Kaikkiaanhan tuo yö Hiltonissa oli reissumme halvin. Heh. 

Viimeinen etappimme oli ajaa takaisin San Diegoon. Ajomatkaa tälle viimeiselle päivälle tuli vielä noin 660 kilometriä, mutta tämäkin matka sujui yllättävän rattoisasti kun osasimme jaotella matkan varrelle lounaan ja outlet kylän. Sunnuntai illalla väsyneet mutta sitäkin onnellisemmat matkalaiset saapuivat perille. Nyt voisi sanoa että ristus mikä reissu. Niin uskomaton kokemus, ettei tätä hevillä unohda. Voin jokaiselle suositella kyseistä reittiä ja kertoa että täältä käsin matkalle lähdettäessä ei tarvitse kuin kokonaiset neljä päivää matkan suorittamiseen. Siis niiiiiiiiiiiiiiiiiin niiiiiiin mieletön matka. Grand Canyon teki isomman vaikutuksen kuin mitä osasin kuvitella. Se sai aikaan ikuiset kylmätväreet.